ToinenPHD täytti tänä keväänä 17 vuotta, onnea me!
Toisen luova johtaja Jani Halme muistelee yhtiön taivalta vuodesta 2005 alkaen:
Toisen alkuvaiheet olivat näin jälkikäteen pohtien aikamoista porhaltamista. Paljon tuli kaikkea: asiakkaita, palkintoja, tulosta, tupaan lunta.
Nuori, itsevarma ja röyhkeä mediatoimisto otettiin alalla vastaan monin tuntein. Käsittääkseni pääosin myönteisin. Jonkun piti pölläytellä nuupahtanutta toimialaa. Työntää digitaalista lamppua paikkoihin, joihin perinteisten toimijoiden ei ollut tarvinnut. Tai eivät halunneet. Median välittäminen oli tasaista ja tuottoisaa liiketoimintaa. Uuteen kurottaminen keikuttaa aina venettä.
Minä en ollut alusta asti mukana. En laisinkaan. Katselin Toinen Helsingin menoa uteliaana alan reunamilta. Hurjapäiseltä se näytti. Mitä jos mediatoimistoala voikin olla kiihkeä. Vuosittaiset bileet ainakin sitä olivat. Toisenlaiset eivät säästelleet kroppaansa, eivätkä vieraanvaraisuuttaan.
Myös bileiden välissä uusia näkökulmia ja keinoja haettiin pidäkkeettömästi. Usko median digitalisoituimiseen oli vankkumatonta. Yhtiö oli kiehtova yhdistelmä mitattavan tuloksellisuuden hakemista ja kahjoa luovuutta. Vaikea sitä oli minunkaan vastustaa. Yli kymmenen vuotta olen kyydissä kestänyt.
Asiakkailleen Toinen oli lupaus muutoksesta. Toisenlainen mediatoimisto. Toisenlainen kulttuuri. Toisenlaiset ratkaisut. Toiseksi suurin alallaan. Asiakasmäärästä ja heidän tyytyväisyydestään päätellen lupaus myös lunastettiin. Toisteisesti ja vuodesta toiseen. Tyttäriäkin syntyi. Suurimmaksi niistä kasvoi Ainoa Helsinki. Sitä kautta Toinen toi ammattimaisuuden display-mainontaan ja sometekemiseen. Digimarkkinointi oli tuolloin yhtä kuin hakusanamainonta. Keinovalikko monipuolistui hetkessä.
Sitten tapahtui jotain. Milloin ja tarkalleen ottaen miksi, sitä on mahdoton sanoa. Mutta jotenkin se omaperäisyys vaan alkoi hiipua. Sen vaan tunsi. Ei siinä vaiheessa, vaan vähän myöhemmin. Toisesta oli tullut tavallinen firma. Alallaan menestyvä ja työntekijöille hyvä työpaikka. Mutta tavallinen. Ei se bileiden päättymiseen loppunut, eikä alkanut vaateesta tehdä tarkempia tuntimerkkauksia. Mutta joku sellainen ainutlaatuisuuden ja markkinan muuttamisen kiihko oli kadonnut. Firman kasvaessa turvalliset ratkaisut alkoivat voittaa sellaiset ideat, joissa tarvitaan turvasanaa.
Väitän, että sama on tapahtunut tavattoman monelle firmalle aiemminkin. Seikkailuun on lähdetty kovalla temmolla, aarteita on löydetty ja lohikäärmeitä kukistettu. Sitten on vähän pulskistuttu ja miekkakin alkaa olla vähän ruosteessa.
Firman ainutlaatuisuuden ja omaperäisyyden hiipuminen on niin kiusaannuttava ajatus, ettei siitä haluta puhua. Yrityshistoriikeissa harvoin puhutaan kadonneesta mojosta.
Onneksi Lintulahdessa havahduttiin tähän. Väitän, että olemme nyt – useamman vuoden jälkeen – jälleen matkalla firmaksi, joka tuntuu siltä kuin Toisen pitää tuntua. Käyttäytyy ja toimii kuten siihen vaikeasti sanallistettavaan kulttuuriin kuuluu. Sen vaan tuntee. Kasvukäyrästä sen toki myös näkee.
Meidät pelasti tapettiin katoamiselta oma, vahva kulttuuri, sekä sen aktiivinen kehittäminen. Toisessa on aina ollut vahva oma minäkuva, toisenlaisuus. Se on yhdistelmä ystävällisyyttä ja vastavirtaan kulkemista. Meillä ihmiset saavat toimia toisin kuin alalla yleisesti odotetaan. Tätä kautta meiltä odotetaan toisenlaisia ideoita ja ratkaisuja. Me olemme ylpeitä siitä, että meidän kanssa halutaan tehdä töitä. Tuo kulttuuri on kestänyt ajat, jolloin firma liikeideoineen vähän haahuilee. Etsiskelee itseään ja uutta polkua.
Kulttuuri ei säily saatikka kehity pelkällä hyvällä tahdolla. Meillä siihen investoitu rahaa. On pidetty kivaa ja huolehdittu uuden oppimisesta. On huolehdittu siitä, että tulemme tutuiksi keskenemme tilanteessa, jossa ihmiset vaihtavat kiihkeästi työpaikkaa. On vähennetty teamsien määrää.
Ennen kaikkea muistimme itse ketä me olemme. Haastajia. Toinen tuli markkinaan haastamaan vallitsevaa tapaa tehdä. Sillä tiellä olemme edelleen. Juuri nyt me viemme dataohjautuvaa markkinointia seuraavalle aikakaudelle. Haastamme alan tavan tehdä markkinoinnin strategista suunnittelua.
Ajattelun perusvalu on siis sama, kuin silloin 17 vuotta sittenkin. Digitaalista, ennen muita. Itse olen tällä hetkellä eniten innoissani myynnin mallintamisen kytkemisestä ennustaviin järjestelmiin. Näemme ennen kampanjan alkua paljonko se tulee tuottamaan. Puheet tekoälystä ja isosta datasta muuttuvat konkreettisiksi teoiksi. Sellaisiksi joiden kokoluokalla on väliä.
Haastajana on tosiaan hauskempaa.
Myös ne bileet palaavat.
– Jani Halme
